Tukea ja neuvoja kaivataan

[canasta]

Autistisia piirteitä- kuten "tunneköyhyyttä", omaehtoisuutta, mielialan muutoksia eritoten vireystilan mukaan jne- on tosiaankin suurella osalla ihmisistä, joilla on jotain muuta. Ei välttämättä autismia sellaisenaan. Aistiyliherkkyydet tavallaan ovat ihmisellä aina mutta niiden sietokykyä voidaan pitkäjänteisellä kuntoutuksella kasvattaa. Meillä musiikkiterapia on ollut todella arvaamattoman arvokasta esikoiselle, jolla on yliherkkä kuulo ja monta muutakin aistiongelmaa. Mm. ruokailu on ihan toista kuin esim. 5 vuotta sitten- no siihen ei kyllä musaterapia ole juuri vaikuttanut :wink:

Ko piirteet lievittyvät yleensä aika paljonki kun saadaan homma nk haltuun. Eli tulee niitä kuntouttavia juttuja, raameja arkeen ja niin päin pois.

Olen kerta toisensa jälkeen mielessäni ihmetellyt sitä, että lapsi tai aikuinenkin on pistetty psykiatrian potilaaksi ilman että mahdollisia neurologisia ongelmia on kartoitettu sen tarkemmin juuri lainkaan :confused: Moni ei ole koskaan edes ollut lastenneurologin seurannassa tai lastenneuropsykologin testeissä.

Olen lähes varma, huom. lähes, että suurimmalla osalla olisi ollut suunnattomasti apua ja hyötyä kun sieltä olisi ensin vähän tutkittu...

Mutta joka tapauksessa: nyt kierre poikki keinolla tai kolmannella.

[Matesu]

Olen kerta toisensa jälkeen mielessäni ihmetellyt sitä, että lapsi tai aikuinenkin on pistetty psykiatrian potilaaksi ilman että mahdollisia neurologisia ongelmia on kartoitettu sen tarkemmin juuri lainkaan :confused: Moni ei ole koskaan edes ollut lastenneurologin seurannassa tai lastenneuropsykologin testeissä.

Olen lähes varma, huom. lähes, että suurimmalla osalla olisi ollut suunnattomasti apua ja hyötyä kun sieltä olisi ensin vähän tutkittu...

Tätä samaa olen minäkin usein ihmetellyt. :shock:

Ja kuten tosiaan jo kirjoitinkin, niin "näen" Tuitukan lapsessa noita piirteitä joita on monilla erityislapsilla, vaikka diagnoosit voivat olla hyvinkin erilaisia. Noihin tosiaan voi vaikuttaa. Aika auttaa ja ennenkaikkea kuntoutus ja sitä kautta ymmärryksen lisääntyminen ja ne ohjeet joita terapeuteilta yms. saa.

Meidänkin kuopus joka ei reagoinut ollenkaan kipuun 2 vuotta sitten esim. päässä olevaan 45 minuutin ompelua vaativaan haavaan tai koko reiden kokoiseen palovammaan (kaatui vedenkeittimellinen kiehuvaa vettä) on oppinut reagoimaan kipuun. Hiljalleen ja ei vieläkään ihan täysin normaali lapsen tapaan, mutta ei enää leiki 30 asteen pakkasella alasti parvekkeella tai kokeile kuumaa levyä kädellä. Ja kun jokin oikein sattuu niin jopa itkee. :thumbsup: Meillä si-terapia on ollut aistisäätely- ongelmiin aivan loistava asia. Kuntoutukseen kannattaa siis uskoa.

[tuitukka]

Hei kaikille pitkästä aikaa!

Päivitän hieman tilannetta.
Elikkäs ensin, aivosähkökäyrä otettu lokakuun 30päivä, ei ollut normaali mutta parantunut niin paljon että neurologi käski lopettaa epilepsia lääkityksen, uusi eeg helmikuun alussa. Kohtauksia ei ole ollut.
Poika edelleen kotona, pääsimme marraskuun lopulla tapaamaan lastenpsykiatria ja hän määräsi pojalle risperdaalia ½mg vrk. Joulukuussa pääsimme aloittamaan lääkityksen. Lääkitys on helpottanut tilannetta todella paljon, kotona elämä sujuu nyt melko normaalina. Poika tosin ei nuku vieläkään yöllä ja jotenkin tuntuu ettei siihen mitään helpotusta tulekkaan, hän on valvonut jo viisi vuotta joten en jaksa uskoa että hän alkaisi nytkään paremmin nukkumaan.
Aistiyliherkkyydestä on puhuttu psyk puolen kanssa jo kesästä asti mutta sen suhteen ei edistystä, psykiatri ei tiennyt miten ja missä se todetaan, aikoi kyllä ottaa selvää onko se heidän vai neuron puolen asia tehdä diagnoosi, tosin psykiatri on kaiketi nyt tämänkuun alusta vaihtunut joten en tiedä miten se asia etenee.

Hieman parempaa siis meille kuuluu, toivottavasti vuosi jatkuu yhtä hyvin kuin on alkanutkin.

[Matesu]

Hienoa, että Risperdalista on ollut apua.

Noita nukkumisia mietin, että oletteko kokeilleet melatoniinia? Meillä se on auttanut molempien lasten nukkumisiin todella paljon. Sitä saa siis reseptillä apteekista, vaikka ei varsinaisesti lääke olekkaan.

[tuitukka]

Ei olla kokeiltu mitään tuohon uni ongelmaan, lääkärit ei oikein tahdo kirjoitella näin pienille lääkkeitä, minkä kyllä ymmärrän hyvin. Tuon risperdaalin olisi pitänyt vaikuttaa myös siihen nukkumiseen, mutta mitään hyötyä nukkumisen kannalta ei ole ollut.
Itselläni on tullut sellainen utopistinen ajatus mieleen että mitä jos pojan aivot tuottavat liian vähän sitä melatoniinihormoonia ja hän ei siksi nuku? Voikohan sitä testata jollain?
Pojalla on tapa että hän yöllä laittaa täyden valaistuksen honeeseen ja yleensä myös muualle taloon ja nukkuu valot päällä, olen jostain lukenut että melatoniiniä erittyy pimeässä, eli tämä valot päällä nukkuminen olisi sen kannalta huono juttu.
Ne muutamat hassut tunnit mitä hän yössä nukkuu, hän nukkuu valot päällä ja loppu yön valvoo ja touhuaa ylienergisenä. yövalo ei hänelle riitä, välillä on otettu kattovalosta polttimo pois silloin hän laittaa valot muualle taloon, minä käyn useita kertoja yössä sammuttamassa valot ja laitan pojan takaisin nukkumaan, vaan ei siinä oikein mitään voi kun poika ei nuku.

Kuitenkin tuo yö valvominen on aika pieni murhe kun siihen on tottunut ja se pahin agressiivisuus ja vaarallinen käytös on saatu huomattavasti vähenemään, elämä tuntuu lähes normaalilta.

Muoks*
Lisään vielä.
Ette usko kuinka ihanalta tuntuu käydä kylässä ystävien ja sukulaisten luona kun poika on rauhallinen ja iloinen, kuinka mukavaa on lähteä kävelylle lasten kanssa kun ei tarvitse pojalle valjaita ( ennen lääkitystä ryntäsi tielle jos suuttui jostain ), poika haluaa nyt myös jäädä mummolaan yöksi ja veljeni luo vaikka ei ole koskaan suostunut mihinkään ilman vanhempia jäämään. Minäkin olen rento ja iloinen mutsi kun ei koko ajan tarvi olla silmät selässäkin että mitä se poika taas tekee ja minun hyvin harvoin tarvii kilpenä hänen edessään seisoa. Sen lisäksi olen saanut takaisin sylissä viihtyvän äitin mussukan joka itse tulee halaamaan äitiä monta kertaa päivässä. Mä olin jo niin pessimisti sen avun saannin suhteen ja en oikein jaksanut uskoa tuosta lääkkeestäkään olevan mitään hyötyä mutta väärässä olin, elämä on muuttunut paljon parempaan päin.

[muzi]

Aika rankka tilanne teillä onkin ollut, mutta ihanaa, että lääkkeestä on noin mahtava apu. Meillä Toka söi myös Risperdalia pitkään ja se toimi todella hyvin. Valitettavasti se piti parin vuoden jälkeen lopettaa, kun paino alkoi nousta niin kamalasti. Mutta ei meikäläisistä sen enempää tällä kertaa. Tuitukka, toivon sinulle rutkasti voimia ja ota ilo irti kaikista pienistäkin positiivisista asioista! Niiden avulla jaksaa taas niitä vaikeampiakin juttuja. Mutta rohkaisen sua myös hakemaan apua heti, jos tilanne vielä kärjistyy noin pahaksi kuin se aiemmin oli. Toivotaan, ettei kuitenkaan niin käy. Minustakin kyllä poikasi piirteet kuulostavat kovasti autismin kirjon piirteiltä, vaikka en minäkään ole oikeutettu mitään diagnooseja antamaan. Mutta eivät kyllä lääkäritkään ennen kuin ovat todella tutkineet lapsen monta kertaa ja vanhempien sekä mahdollisen päivähoidon henkilöstön lausunnot myös otettu huomioon. Ja ainakin meillä noihin tutkimuksiin kuului myös monenlaisia monisivuisia lomakkeita, joissa kuvasimme näkemystämme lapsestamme ja hänen ominaispiirteistään. Hyvä että olet löytänyt tiesi tänne. Täällä löytyy rutkasti arvokasta vertaistukea!

Ai niin ja melatoniini on myös meillä toiminut hyvin, mutta meillä sekä Tokalla että Vikalla ongelma onkin ollut nimenomaan nukahtamisessa. Sitten kun he ovat vihdoin nukahtaneet, he kyllä nukkuvat kuin tukit. Käsittääkseni melatoniini ei varsinaisesti auta heräilyyn vaan vain tuohon illan nukahtamiseen. Lääkärin reseptihän siihen tarvitaan, mutta kyllä ainakin Lastenlinnan lääkärit ovat kirjoittaneet Vikalle reseptin, kun Vika oli nelivuotias (vai oliko tuo viisi? en muista enää niin tarkkaan...)

[canasta]

Hienoa, että Risperdalista on ollut apua.

Noita nukkumisia mietin, että oletteko kokeilleet melatoniinia? Meillä se on auttanut molempien lasten nukkumisiin todella paljon. Sitä saa siis reseptillä apteekista, vaikka ei varsinaisesti lääke olekkaan.

Meillä esikoisen elämä muuttui aika lailla- niin muiden muutosten takia- kuin:

Risperdal sama 0,5 mg/vrk kuin melatoniini. Kaveri ei nukahda edelleenkään, vaikka olisi kuinka väsy, ilman puolikasta melatoniinitablettia. Joka on 3 mg.

Ja voisin sanoa, että tämä äiti tässä kun on periyttänyt muutamat hyvät geenit lapsiinsa... vetelee nyt itsekin melatoniinia. Tosin 6 mg illassa- että nukkuu edes jotenkuten. Meitillä kahdella ei nähtävästi tätä täysin luonnollista hormonia erity sitten millään elimistöön riittävästi Me eritämme vain hikeä- siltä tuntuu Anteeksi, multa karkaa mopo. Otetaanpa ne melatoniinit taas itsekin.

Ei vaan ihan tosissaan. Lapsen kouluvuosista oli 3 ekaa painajaista. SEN takia hyvin suurelta osin, että hän on ahdistustaipuvainen (... mutta nykyään kokonaan irti Risperdalista) ja hän oli niin jumalattoman väsynyt aamuisin että likimain nosturilla hänet itkevänä ja väsyneenä valvotun/pyörityn yön jälkeen kammettiin ylös sängystä ja taksiin kouluun.

No. Aika loogista, että hän vihasi koulua. Koska sehän oli se syy, minkä takia piti nousta ylös. Vaan kappas kun alkoi nukkua riittävästi. Haa- vaikkei nyt ole mikään maailman innokkain oppilas, niin kovasti on taidot karttuneet- ja poika komistunut

Ja äiti sanomattoman paljon helpottunut- aamen ihan tosissaan siitä lapsen nukkumisesta.

[tuitukka]

Kiitos kaikille teille kommenteista ja neuvoista

Tuosta autismi asiasta sen verran että työni puolesta olen ollut nyt tekemisissä pienen autistisen pojan kanssa jossa on uskomattoman paljon samoja piirteitä kuin omassa pojassani, tavallaan molempien ongelmat on aika samanlaisia sekä käytös. Suurin ero on se että oma poikani osaa puhua ja tämä toinen ei.

Siihen nukkumis asiaan palaan,
elikkä se melatoniinikö vaikuttaa vain nukahtamiseen? Silloin siitä ei olisi pojalle apua, poika nukahtaa kuin nappia painamalla kun hänet illalla sänkyyn peittelee.
Onko kenelläkään kokemusta että lapselle olisi ollut käytössä unilääke, nukahtamislääkkeen sijasta?

Meillä ei ole mitään haittaa siitä jos pojalla paino nousisikin risperdaalin myötä, pojan painokäyrä on pienestä asti ollut -18, syömis ongelmien takia joten jokunen kilo saisi tullakkin lisää painoa. Isoin ongelma tuossa syönnissä on se proteiinin puute, maito on melkeimpä ainut tällä hetkellä mistä hän sitä saa kun ei suostu mitään lihaa syömään.

Minkä verran yksityisellä neurologilla voidaan tutkia ja testata? Pelkään että jos hänet yksityiselle vien sieltä saadaan vain lähete omaan sairaalaan ja siellä on edelleen vastassa erikoistuvalastenlääkäri, koska sitä lastenneurologia ei ole.
Pojasta on täytetty se viivi-lomake joka on johonkin psyk.puolelle hautautuneena. Toimintaterapeutin luona kolme kertaa ja ainut neurologinen juttu minkä terapeutti huomasi oli molempikätisyys.
Poikaa ei sen kummemmin ole testattu.

[Matesu]

Meidän kuopus on syönyt melatoniinia alle 5v. ikäisestä asti eli kyllä sitä saa ihan pienillekin lapsille antaa. Meillä kuopuksen ongelmana oli se ettei millään meinannuT nukahtaa ja kun joskus puolen yön jälkeen vihdoinkin nukahti heräsi klo 02-04 ylös ja jäi hereille. Melatoniinin aloittamisen jälkeen nukahtaminen on ollut helpompaa ja nuo yövalvomiset ovat jääneet pois/vähentyneet.
Esikoinen taas nukahti helposti mutta heräili useita kertoja yössä ja melatoniini on tuonu siihen helpotusta. Nukahtaa entistä helpommin, mutta ei heräile yöllä. Molemmat lapset saavat 1mg melatoniinia joka ilta. Suosittelen kyllä Tutuikka kokeilemaan melatoniinia lapselle olisiko siitä apua. Jollei auta yhtään niin eihän sitä sen jälkeen tarvitse syödä.

Canasta täällä myös yksi mamma joka nappaa melatoniinia joka ilta. Nukahtamisvaikeuksia kun on ollut jo vuosia eikä lasten unihäiriöt ole ainakaan parantaneet univaikeuksia minulta. Jostan kumman syystä ne ovat lasten myötä lisääntyneet. Ei kun melatoniinit kehiin ja jo tulee uni.

Yksityisellä puolella voidaan tehdä samat testit kuin julkisellakin puolella. Ilmeisesti on kuitenkin näin, että Kelaa varten (mahdollista vammastukea tai terepioita varten) pitää jonkun julkisen puolen lääkärin hyväksyä kuntoutussuunnitelma. Näin olen täältä joskus aiemmin lukenut. Itsellä ei ole kokemusta yksityisestä puolesta eli tarkentakaa jos olen väärässä....

Tosiaan autismikirjo on hyvin laaja ja sinne mahtuu monen tasoista lasta siis puhuvia ja puhumattomia lapsia. Paljon menee oireet päällekäin myös ADHD:n, pakko-oireisen häiriön, uhmakkuushäiriön yms. kanssa. Jos asia kiinnostaa enemmän niin lainaappa kirjastosta esim. kirja nimeltä Aspergerin syndrooma ja hyvätasoinen autismi- opas vanhemmille (Sally Ozonoff, Geraldine Dawson ja James McPartland).

[canasta]

Melatoniini vaikuttaa kyllä koko yöunen laatuun- siis niin nukahtamiseen kuin nukkumiseen.

Eli esikoinen meillä tarvitsee sitä siihen sammumiseen

Ja minä me myself and I- tarvitsen sitä että pysyn sammuksissa

[tuitukka]

Päivitän taasen tilannetta.

Asiat ovat menneet huonompaan suuntaan tavallaan, risperdaalia jouduttiin nostamaan, nyt menee 0,75mg aamuisin. Samat ongelmat edelleen.

Tutkimukset eivät ole edenneet mihinkään, psykiatrinen hoito jatkuu paperilla ja papereista luettuna myös näyttää hyvältä. Kuitenkaan hoitoa ei ole vaan psyk.sairaanhoitajien mukaan tehdään taustaselvitystä. (tätä on tehty kohta kolme vuotta jo )

Edellinen käynti neuron puolella poiki papereihin taas maininnan as-epäilystä sekä lähetteen toimintaterapiaan. Toimintaterapiassa poika kävi n. 6kk viikottain ja terapeutin mielestä selkeästi on aisti-ja tunneyliherkkyyttä. Terapia kuitenkin loppui pojan vastustukseen, hän kieltäytyi menemästä enää sinne.

Tyhjän päällä ollaan ja näköjään myös pysytään.
Psyk. puoli sivuuttaa täysin neuron ja toimintaterapeutin lausunnot. Neuron puolen papereissa lukee että hoito psyk.puolella sujuu hyvin ja ei ole tarvetta lisäkäynteihin neurolla.
Psyk.sairaanhoitajat ovat sanoneet ettei diagnoosia kannata vaihtaa tunne-elämänhäiriöstä aspergeriin koska hoito on kuulema sama.
Pyysin nähtäväksi pojan paperit psyk.puolelta ja täytyy sanoa että olen aivan tyrmistynyt siitä mitä taustaselvittely on ollut. Kirjaukset on täynnä olettamuksia, minun sanomisiani on vääristelty rajusti sekä kirjaamisista välittyy kuva jossa äiti on turhaan huolestunut pojasta joka on normaali.

Minä en enää tiedä mitä ihmettä tässä enää voi tehdä?

Jos jollakin on tietoa oulun alueella toimivista yksityisistä lastenneurologeista tai lastenpsykiatreista joilta on apu löytynyt tämän kaltaisiin ongelmiin niin saa laittaa yv:tä.

Muoks* ( En näköjään osaa yhtään postausta laittaa ilman että pitää myöhemmin jotain lisätä )

Kun niitä psykiatristen hoitajien kirjaamisia lukee on siellä todella outoja virikkeitä. Laitampa tähän yhden joka on kirjattu reilun kahden vuoden takaa kun hoitajat halusivat katsella pojan valokuvia. On suora lainaus.
" Kuvista välittyy kuva iloisesta, nauravaisesta pojasta joka kuitenkin on vakava eikä juurikaan hymyile." Siis WTF??

[Addae]

http://www.biovita.fi/uusi/articles.php?lang=fi

Selaa tuota linkin sivua vähän alas ja lue Epävakaa persoonallisuus.
Myös kannattaa lukea kaikki mitä sivulla on autismista, AD/HD:sta ja epilepsiasta.

Ei tämä varmasti ole mitään autuaaksi tekevää tietoa, mutta uskon että tältä suunnalta todellisia vastauksia voisi alkaa löytyä. Jokaiseen oljenkorteen varmasti olette valmiita tarttumaan! Tällainen lapsi on aivoiltaan sairas, hän ei ole paha eikä hullu. Vika ei ole vanhemmissa, varhaislapsuuden traumaakin saa hakea vaikka kuinka kauan, mutta se ei auta lasta. Psykiatria on täysin väärillä jäljillä teorioineen, uskon että kysymys näissä on biokemiasta.

Kirjoita yksäriä jos haluat keskustella tarkemmin.. Annostuksista ym. voin yrittää kaivaa muutakin tietoa, sitä on saatavilla mielettömän vähän..

[Addae]

Niin, ja vielä: Aloitinkin toisen ketjun kirjasta Vapaudu masennuksesta luonnon keinoin. Siinä on tosi paljon juttua myös väkivaltaisuudesta, sen eri syistä ja hoitokeinoista.
Väkivaltaisuus voi johtua esim.

-Kemiallisestä yliherkkyydestä (allergia jollekin kemikaalille tai ruoka-aineelle)
-Raskasmetalli kertymästä aivoissa (rokoteaineissa on valitettavasti tiomersaalia josta puolet on elohopeaa, toiset saavat siitä kauaskantoisen reaktion)
-Väärä rasvahappotasapaino (margariinin kovetettu kasviöljy on joillekin myrkkyä, muutenkin vääristyneessä ravinnossamme)
-Matala verensokeri eli hypoglykemia. Taipumus verensokerin heilahteluihin, jolla voi olla tuhoisa vaikutus tunne-elämään ja käyttäytymiseen.

Kaikkia näitä juttuja voidaan hoitaa!

Myös unettomuuteen on olemassa reseptimelatoniinia paremmatkin keinot, nimittäin aineet joista keho itse muodostaa melatoniinia ja serotoniinia. Tietyt lisäravinteet on todettu yhtä tehokkaiksi rauhoittaviksi kuin moni reseptilääke. Ne vaikuttavat yhdessä, ja tehostavat toinen toistaan.
Suosittelen lämpimästi tuota kirjaa jokaiselle erityislapsen vanhemmalle.

Olisi suositeltavaa teettää sairaasta lapsesta hiusanalyysi raskasmetalli kertymien selvittämiseksi. Tiedän ainakin yhden tahon mikä näitä testejä tekee.

[Pauliina]

Hiusanalyysi, no huh huh

Voimia Tuitukalle&perheelle.

[Addae]

Hiusanalyysi on täysin tieteellinen tutkimusmenetelmä. Sillä pystytään kattavasti selvittämään mitä määriä kehosta löytyy mitäkin ainetta.
Se kertoo mm. lyijyn, elohopean, kadmiumin, kuparin, sinkin, mangaanin, seleenin jne. määrät ja keskinäiset suhteet. Suomessa näitä ei tietääkseni tehdä, vaan näytteet lähetetään rapakon taakse ja vastaus tulee noin kuukaudessa. Tulosten perusteella saa hoito-ohjelman. Esim korkea kupari pitoisuus vaatii sen vastavaikuttaja sinkin runsasta saantia. Ei välttämättä hyödytä napsia monivitamiinia jos ei tiedä mistä todella on puute ja mitä on jo liikaa.
Kupari toksisina määrinä aiheuttaa mm. väkivaltaisuutta ja aistiharhoja.

[Frigga]

Tuitukka, olen pahoillani että asiat ovat menneet taas vähän huonommin. Enkä oikein ikävä kyllä osaa varmaan mitään neuvoakaan mutta pakko oli kuitenkin vastata tuohon edelliseen kirjoitukseesi siitä miten psyk. puolen kirjaukset ovat aivan omituisia ja että miten neurologian puoli sekä psykiatrian puoli ovat jollain tavalla ristiriidassa/eivät osaa pelata yhteen. Meillähän on ollut (ja on edelleen jonkin verran) aivan samanlaista ongelmaa, siis kirjauksissa on sanojamme ja tekojamme väännelty ties miksi kamalaksi ja neurologian puoli (yksityinen) ja psyk.puoli (kunnallinen) ovat aivan kahta mieltä asioista ja niiden syistä. Ja kyllä täytyy sanoa että jos joku on minun omaan jaksamiseeni vanhempana negatiivisesti vaikuttanut niin se on tuo eri ammattilaisten tarjoama apu (tai avuksi se on kait tarkoitettu). Ainoastaan yksityisellä puolella on asiat otettu vakavasti ja meitä vanhempia on todella kuunneltu ja ennen kaikkea uskottu mitä sanotaan. Ei siinä tilanteessa oikein muu auta kuin jaksaa ja tosiaan suosittelen lämpimästi yksityisen puoleen kääntymistä jos se vain taloudellisesti on mahdollista! Varmasti teiltä päin löytyy joku osaava taho, harmi kun en itse osaa neuvoa mihinkään.

Tsemppiä teille ja jaksamista!

[tuitukka]

Tuitukka, olen pahoillani että asiat ovat menneet taas vähän huonommin. Enkä oikein ikävä kyllä osaa varmaan mitään neuvoakaan mutta pakko oli kuitenkin vastata tuohon edelliseen kirjoitukseesi siitä miten psyk. puolen kirjaukset ovat aivan omituisia ja että miten neurologian puoli sekä psykiatrian puoli ovat jollain tavalla ristiriidassa/eivät osaa pelata yhteen. Meillähän on ollut (ja on edelleen jonkin verran) aivan samanlaista ongelmaa, siis kirjauksissa on sanojamme ja tekojamme väännelty ties miksi kamalaksi ja neurologian puoli (yksityinen) ja psyk.puoli (kunnallinen) ovat aivan kahta mieltä asioista ja niiden syistä. Ja kyllä täytyy sanoa että jos joku on minun omaan jaksamiseeni vanhempana negatiivisesti vaikuttanut niin se on tuo eri ammattilaisten tarjoama apu (tai avuksi se on kait tarkoitettu). Ainoastaan yksityisellä puolella on asiat otettu vakavasti ja meitä vanhempia on todella kuunneltu ja ennen kaikkea uskottu mitä sanotaan. Ei siinä tilanteessa oikein muu auta kuin jaksaa ja tosiaan suosittelen lämpimästi yksityisen puoleen kääntymistä jos se vain taloudellisesti on mahdollista! Varmasti teiltä päin löytyy joku osaava taho, harmi kun en itse osaa neuvoa mihinkään.

Tsemppiä teille ja jaksamista!

Yksityille kovasti ollaan menossa. En vain tiedä minne? Vielä laitan pyynnön että jos joku voi suositella yksityistä pohjois-suomen, oulun, kainuun alueella niin kiitollinen olisin jos paiskaisitte yv:llä
Netistä olen yrittänyt etsiä tietoa alueen yksityisistä mutta aika huonoin tuloksin, en missään nimessä halua kohdata yksityis puolella niitä henkilöitä jotka nyt psyk.puolella meitä muka hoitaa.

[Melodia]

Hei tuitukka,

Voimia perheesi haastavaan tilanteeseen! Minustakin olisi erittäin tärkeää että saisitte tilanteessanne käytännössä apua ja tukea. Tuntuu hieman ihmeelliseltä ja kurjalta, että olette jääneet noinkin paljon oman onnenne nojaan. Valitettavasti taitaa olla niin, että apua joutuu joskus hakemaan uskomattoman sinnikkäästi, ennen kuin sitä saa. Toivottavasti asianne on jo mennyt eteenpäin!

Minä (erään toisen kaupungin psykologina) satuin juuri huomaamaan tekstisi, ja laitan kuitenkin sinulle vielä varuulta linkin Oulun alueen psykologipalveluista:
http://www.oulu.psyli.fi/palvelut.htm

En tunne alueen psykologeja henkilökohtaisesti, eli en suoraan osaa suositella henkilöä. Tästä löytyy kuitenkin useampia yhteystietoja, jos haluat ottaa yhteyttä.