2.5 v puheen huonontuminen

[siirulaiska]

En nyt oikein keksinyt muutakaan paikkaa mihin aisiaa vuodattaisin, mutta toivoisin täältä löytyvän jälleen itseäni viisaampia jotka osaavat sanoa asiasta jotakin :)

Neitokaisemme, nyt siis 2.5 - vuotias on puhunut jo pitkään ja hyvin sujuvasti. Ainoastaan s, d ja f on puuttuneet puheesta ja sehän nyt on tuon ikäisille ihan normaalia. Hän on ikäisiään paljon isompi ja myös kehitykseltään muita edellä (noh, onhan hänellä kolme isompaa sisarusta). Hänellä on käsitteiden sekoitusta kuten ylös ja alas menee sekaisin, mutta sekin on tuossa iässä vielä normaalia. Ja sitten näitä omia sanoja takapiha=pahapiha, kipee=pikee jne. Lisäksi hän on ollut syntymästä lähtien hyvin hyvin vilkas, kääntyi mahalleen 7 viikkoisena, käveli vajaa 10 kuisena, jalat vispasi juoksuaskeleita jo vauva-aikana selällään pötkötellessä.. Hänen päivärutiinit jos muuttuu, niin tulee kauheita kilareita ja paikat särkyy. Häneen päin ei saa katsoa vieraat eikä tuntemattomat ja vierastus oli vielä alkusyksystä niin kauheeta ettei kukaan saanut kävellä edes muutaman metrin päästä, kun jo alkoi armoton huuto, että häntä muka kiusataan.. tämä nyt onneksi helpottanut, mutta vieläkin on vaikeeta.. Kaupassa riisuu ittensä jos ei mennä normaalia reittiä hyllyjen välissä jne jne..

Mutta asiaan.
Nyt alkutalven mittaan olen huomannut hänen puheensa muuttuneen jotenkin epäselvemmäksi, puhe on niinkuin taantunut. Nyt viimeisen parin viikon aikana olen huomannut ennen jo oikein tulleen r-kirjaimen muuttuneen pikkuhiljaa kurkkuärräksi ja eilisen päivän aikana se vaan tuntui pahenevan, kun iltaan mennessä puhe oli jo melkoista korinaa sen r:n kanssa ja muutenkin se puhe ei ole sellaista normaalia...

Alkaako nämä kirjainviat näin, että ensin ne osaa ja sitten ei.. Olin eilen neuvolaan yhteydessä asian tiimoilta ja näistä vilkkausasioistakin puhuin, mutta eihän ne sano mitään, kuin että seuraile. Ja tuosta r-viasta epäili, että se nyt vaan kuulostaa kivalle..
Mutta minä olen huolissani... ettei ois jotain vakavampaa? entäs jos puhe tuosta vielä huononee ??

[Päivänsäde]

Onko lapsella ollut nyt puheen huonontumisen aikaan, tai juuri ennen sitä flunssaa tai tukkoisuutta? Meillä esikoulaisella nimittäin menee aina kuulo flunssien yhteydessä tai jos on tukoinen. Voisin kuvitella sen vaikuttavan pienillä myös puheeseen, siis jos kuulo ei oikein toimi. Meillä ei vielä tuossa iässä puhuttu mitään.

Kunnan puheterapeuttiin (jos sellainen löytyy) on mahdollista ottaa yhteyttä myös suoraan, ilman neuvolaa. Ei tarvitse lähetettä. Sähköpostilla ainakin tavoittaa jos ei puhelimella. Puheterapeutti ainakin osaisi suoraan sanoa mitä kannattaa tehdä jos puhe alkaa taantumaan.

[tahja]

Varmaan vähän aikaa vois aika rauhassakin seurailla. Leikki-ikäisillähän on kausia, jolloin puheen kanssa voi tulla huonompia kausia. Mä muistan olleeni ihan paniikissa, kun esikoinen pariin otteeseen alkoi änkyttää. Mutta molemmilla kerroilla änkytys meni parissa-kolmessa viikossa ohi, eikä ole enää kouluiässä tullut takaisin. Silloin puheterapeutti sanoi, että se on ihan normaalia, vaikkakaan ei jokaisella lapsella esiintyvää. Muistaakseni pikkusiskollani oli samanlainen kausi joskus. En sitten tiedä, onko tuo teidän tapaus yhtään vastaava, mutta tällaisia ajatuksia se kuitenkin minussa herätti. Tietysti, jos puhe ei meinaa melko nopeasti parantua, niin kannattaa ottaa asiantuntijaan yhteyttä.

[siirulaiska]

Ei ole ollut flunssaa, eikä mitään. Ja olen nyt pannut merkille, että iltaa kohti aina tuo korruutus voimistuu - väsymys siis pahentaa.

Naurattaa sinänsä, että tätä aloin "panikoida"... Ja nyt muistin, että itselläni on ollut samanmoinen kausi joskus lapsena ja on mennyt ohi itsestään :) (Minulla muuten on näin aikuisenakin taipumus "ottaa tartunta" jonkun toisen puhetyylistä ja se kestää vähän aikaa - liittynee ad/hd:hen )
Jotenkin tuo puheen yht'äkkinen voimakkaasti muuttuminen säikäytti. Neiti, kun on tosiaan puhua pulputtanut jo vuoden päivät... (vanhin poika - virallinen erkkarimme siis, sanoi ekan sanansa 7 kuisena ja puhui selkeää lausepuhetta jo 1.5 vuotiaana, on kielellisesti lahjakas, mutta muu toiminta onkin sitten miten on... )

Me on nyt lauleskeltu kaikenmaailman rallatuksia ja lauluja nyt lasten kanssa enemmän. Tekee hyvä lapsille ja äidille, kielellisesti ja muutenkin :D Ja ensi kuussa on neuvola, joten siihen asti katsellaan ja kuulostellaan :)

[siirulaiska]

... paljon tämä asia nyt mietityttää, kun eilenkin puhe oli semmoista mongerrusta välillä, että ei mittään tolkkua meinannut saada. Sitten olen alkanut huomata, että vaihtelee tavujen paikkoja tai jotain sinnepäin, esim pöytä saattakin yht äkkiä olla täpö. Ja ihan yksin kertaisia asioita mitkä ennen on osannut käsitteinä niin nyt ei osaa.. kuten jauhoa sanoo taikinaksi vaikka senkin on ennen osannut ja asiasta pitää sanoa monta kertaa ja sitten sanoo oikein ja kohta taas se jauho on taikina.

Että semmoista...

Googgeloiden löysin puheen taantumasta sen verran tietoa, että voisi viitata epilepsiaan..

[lyydia]

Toivottavasti olette jo saaneet jotain apua. Jos ette niin älä vain anna periksi nyt. Neuvola odotuttaa mielellään ainakin kolmevuotiaaksi ennenkuin ehdotetaan puheterapiaa mutta jos puhe on ollut hyvällä alulla ja taantuu niin taatusti pitää tutkia. En halua maalata piruja seinälle mutta omalla kohdalla lapsen sanat katosivat pikkuhiljaa kahden vuoden iässä. Neuvola ei ottanut kantaa joten pikkupakolla pääsimme puheterapiaan ja perheneuvolan psykologille. Sinne jämähdimme vuodeksi kunnes hermostuin ja vaadin osastojaksoa neurogialla. Taistelun jälkeen saimme poliklinikka ajan.
Poliklinikaltakaan emme saneet apua ja kesti vielä kolme vuotta ennekuin pääsimme osastojaksolle. Vielä sieltäkin lähdimme "täysin normaalina" kotiin kunnes parin viikon päästä saapui kirje että lapsellani on csws-epilepsia ja jatkotutkimuksia tarvitaan. Tuon neljän vuoden aikana sähköhäiriöt ehtivät tehdä paljon tuhoa. Täysin terveenä syntyneen lapseni kaikki aistit menivät sekaisin ja puheenymmärtämisen ongelmat ovat elämää häiritseviä.
Jos kyseessä on jokin neurologinen häiriö (teillä on vielä muitakin ongelmia kuten katsekontaktin välttäminen vieraiden kanssa ja hermostuminen kun rutiinit muuttuvat) ei ole kallis investointi tehdä unieegtä. Nyt kaikki henkiset voimat esiin ja jaksa taistella että asia tutkitaan heti. Ja laita viestiä miten asiaan suhtaudutaan. Voimia!!

[siirulaiska]

Puhe on tällähetkellä selvää kotona, tosin r-vika on ja s ei vielä onnistu. Käsitteet menee sekaisin harjoittelusta huolimatta, kuten ylhäällä on alhaalla jne.
Tuttujen ja vieraiden kanssa neiti alkaa puhua epäselvästi, joudun tulkkaamaan tutuillekkin minä neiti sanoo.. On, kuin pitäisi jotain suussaan ja samalla yrittäisi puhua. Välillä tuntuu, että se on vain pelleilyä, mutta tiedä sitten.. Samalla neiti kääntää päätään taaksepäin ja muljuuttaa silmiään ylöspäin ja hymyilee "kierosti". Kaikki (kuten myös neuvola) on lohdutellut, että tekee tuota vain siksi, että se on kivaa ja pelleilee.. ja puhuu niin siksi, että hänet huomattaisiin.

Tässä taannoin istuimme ystäväni kanssa syömässä Mäkissä ja neiti koko sen aikaa nakkeli päätään taaksepäin ja muljuutti silmiään.. häneen ei saanut katsoa, kun siitä sitten suuttui. Söi kuitenkin samalla.. Sitten on tullut sitä, että saattaa heittäytyä ihan puhumattomaksi.. tähänkin on monet sanoneet, että koittelee vaan äidin hermoja, että jos ei vastaa jotain kysyttäessä niin saa äidiltä huomiota enemmän.

Raivareita on välillä.. tämä liittyy tuohon mielettömään uhmaan.. Viimeyönäkin herätti moneen kertaan, kun parkui ettei halua nukkua, ei ole mitään tekemistä. Tyynyt, peitto ja unikaverit lentää sängystä monta kertaa yössä.. Nyt olen kokeillut painavampaa peittoa neidille ja se on vähän helpottanut noita öitä.
Rutiinin muutosten kestäminen on myös välillä toooodella hankalaa ja siitä seuraa paljon itkua ja huutoa.. Ja jos ei saa tahtomaansa läpi niin sitten huudetaan lattialla ja hakataan kantapäitä lattiaan. Neuvolassa sanottiin, että on vain luja luonne ja kova tahto.
Neuvola reissulla neiti sai raivarin, kun kiellettiin kaivamasta nenästä räkää ja sitä syömästä. Sanoin ihan hiljaa muun jutun ohessa neidille, että eläpäs syö sitä räkää ja siitä alkoi karmee huuto. Jouduin pitämään sylissä ja potki minua ja ei suostunut mihinkään yhteistyöhön kuten punnitukseen jne... tätä kesti reilun puolituntia, kunnes sain neidin huomion muualle ja huuto loppui, kuin mitään ei olisi ollut.

Neuvola oli sitämieltä, että ei vielä huolestuta vaan katsotaan asiaa sitten kolmevuotisneuvolassa eli joskus elokuussa uudelleen.

[Mats]

Puhe on tällähetkellä selvää kotona, tosin r-vika on ja s ei vielä onnistu. Käsitteet menee sekaisin harjoittelusta huolimatta, kuten ylhäällä on alhaalla jne.
Tuttujen ja vieraiden kanssa neiti alkaa puhua epäselvästi, joudun tulkkaamaan tutuillekkin minä neiti sanoo.. On, kuin pitäisi jotain suussaan ja samalla yrittäisi puhua. Välillä tuntuu, että se on vain pelleilyä, mutta tiedä sitten.. Samalla neiti kääntää päätään taaksepäin ja muljuuttaa silmiään ylöspäin ja hymyilee "kierosti". Kaikki (kuten myös neuvola) on lohdutellut, että tekee tuota vain siksi, että se on kivaa ja pelleilee.. ja puhuu niin siksi, että hänet huomattaisiin.

Tuo vahva tilannesidonnaisuus viittaa ainakin siihen, ettei "epäselvän" puheen suhteen kyseessä ole kielellinen ongelma. Lapsi nimittäin kykenee selvään artikulaatioon kotioloissa, mutta sitten jokin syy saa hänet muuttamaan puheen vieraiden läsnäollessa. Tuossa 2-3v iässä artikulaatiovirheet, fonologiset prosessit (koira->koola, kissa->kitta, sukset->susket jne.) ja yksittäiset sanasekaannukset mm. käsitteiden suhteen ovat täysin normaalia. Kyllä se kielellinen häiriö vaikuttaisi ihan kokonaisvaltaisesti taitoihin, ei on/off -tyyppisesti.

[siirulaiska]

Sama meno jatkuu..
Tutut sukulaiset on ainoat joiden seurassa neiti on normaali, mutta kaikkien muiden seurassa puhe katoaa ja alkaa silmien ylöspäin muljauttelu ja pään nakkelu taaksepäin. Raivarit, uhma ja omaehtoisuus on ihan huipussaan (toivottavasti ei ainakaan tästä enää pahene). Kova MINÄ HALUAN ja EN HALUA vaihe on myös menossa.
Puhe on kotona selkeää paitsi jos joku tulee käymään, ensin vierastaa ja nököttää sylissä. tunnin päästä ehkä jo saan pois sylistä, mutta ei suostu puhumaan mitään ja tahtoo takaisin syliin.. Saattaa lopulta villiintyä ja alkaa esitellä tavaroitaan, esim näyttää jostain nurkantakaa jotain leluaan ja puhuu kähisemällä sanan tai kaksi tyyliin "kato tätä". Neiti on oikea papupata, mutta kylillä liikuttaessa "kissa vie kielen".
Esim. eilen kahvittelimme ystäväni kanssa ja neiti koko reilun tunnin ajan nakkeli päätään taaksepäin ja oli lähes puhumaton (neiti näkee ystävääni jatkuvasti), jos jotain sanoi niin päätään nyökyttäen tai kurkkua korisuttaen joo tai ei.. Hurjan näköistä, kun silmät vääntää ylöspäin ja samalla pää tai sitten sivuillepäin sitä päätään kääntelee ja muljaa niitä silmiään, vähän vaikeeta tahtoo olla siis se "eväiden" nauttiminen jos pöydässä on muita...